Sivujen tekijä: Raimo AniasAjatukseni on kerätä tietopitoista asiaa matkaenduroharrastuksesta. Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja, palautetta ja aina tarvittavia oikaisuja. Myös ideat, aiheet ja aineisto ovat aina tervetulleita. Ota halutessasi yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen:
Mikä mies ?Maalaispoikia...Keski-Pohjanmaalta Alavieskan kuuluisalta "Pottukylältä" eli Kähtävältä olen lähtöisin. Ja työn vuoksi olen sittemmin muuttanut Oulun seudulle. Työskentelen paperiteollisuudessa, sähkö-automaatiokunnossapidossa. Ajoharrastusta on tukemassa vaimo ja kaksi tytärtä -97 ja -02. Perheen lemmikkinä on siperiankissa Fedja
Ajokit -85 alkaen12-vuotiaana poikasena sain isoveljen hellästä huolenpidosta nauttineen mopedin, ja kun sain sen käyntiin, niin lähitienoon soratiet tulivatkin tutuiksi. Isoille asfalttiteille ei uskaltanut mennä, siellähän olisi ollut polliiseja.Tunturi Super Sportin ensimmäinen remonttini oli kaasuttimen puhdistus, ja voi sitä osien ja työkalujen määrää pajan lattialla kun kädet vapisten avasin kaasuttimen. Sain kuitenkin itse sen kasattua ja käyntiin. Ja tällä tiellä ollaan edelleen, siis remontit ja huollot omiin pyöriin on tullut tehtyä itse, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Olen oppinut esimerkiksi sen, että kaksitahtisessa koneessa männän suunnalla on merkitystä... Alla olevassa kuvassa raju prätkäjätkä on saanut asennettua Tunturiin vanhan Husqvarnan satulan, korkean "apehanger"-ohjaustangon sekä Hoover pölynimurin kromiputkesta tehdyn pakoputken. Huomaa peililasit, jotka olivat muotia -80 luvun puolessa välissä.
Keväällä -89 olikin kevarin aika, joka oli Yamahan DT125, eli enduromallia. Sillä tuli ajeltua aika paljon sorateillä, koska siellä sai sen vauhdin hurman pienemmälläkin vauhdilla Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten paljon DT:llä ajoin, mutta pari kesää kului sillä ajellessa. Kuvassa isovel poseeraa pikkuveljen DT:n satulassa.
18-vuotiaana ajoin hetken keväällä -91 isoveljen Honda TransAlpilla,
joka vaihtui sitten Yamahan TDM 850:een. TDM on katuprätkä, jolla pärjää huonommallakin pinnalla,
mutta rengastus on soralle huono. Jammu olikin ensimmäinen pyörä, jolla tuli kokeiltua matka-
ajoa. Kaverin kanssa kävimme Utsjoella pyörähtämässä, ja näin jälkeenpäin se oli melkoinen reissu. Mulla oli TDM ja Pekalla 125 TZR, eli minä olin 18 vuotias ja Pekka joutui vielä ajamaan
piikillä. Pienestä tehoerosta ei ollut ollenkaan haittaa ja reissu
oli onnistunut.
Keväällä -98 hankin sitten Honda NX650 Dominaattorin, jolla on tullut kierrettyä pohjoismaita ja Suomea etenkin Oulusta pohjoiseen. Lisää juttua Dominaattorista
Dominaattori tuntui jo tutulta ja mieli teki kokeilla jotain uutta,
eli ajattelin hankkia projektin. Seinäjoelta löytyikin -90 mallinen
Suzukin DR800 Big. Pyörä oli tuontikampe ja varsin rähjäisessä
kunnossa, mutta sellaisen halusinkin. Valitettavasti vaihteiston
toisioakseli viipotti useita millejä, joten kaupat purkaantuivat.
Joulun alla 2002 tuli minulle karmea Honda XR400/XR600 kuume. Allroad Tour Niekalla olin koittanut XR600:sta ja sitten Nolppiossa kokeilin Tannerin Tonin XR400:sta, ja tuli ajatus, että tässä se on. Etsiskelin hetken XR:riä, mutta niitä ei Suomessa oikein ole ja Saksasta ei kiinnostanu alkaa hankkimaan, kun Dominaattori oli vielä tallissa. Suomeksi = ei ollut rahaa. Sitten löytyi Suzukin DR350 joka oli sopiva rakentelukohde minulle, lisää tarinaa Pikku-tohtorista
Pitkäaikainen haave alkoi toteutua kevättalvella 2005 kun myin pikku-tohtorin ja armoton saksalaisten myyntipalstojen seuraaminen pääsi vauhtiin. Etsiskelin wanhaa BMW R80 G/S:ää, ja muutaman vaihtoehdon jälkeen löytyi oma ajokkini. Lisää tarinaa kantturasta
ReissujaMinun moottoripyörämatkat ovat olleet varsin lyhyitä, enemmänkin sellaisia repäisyjä. Kun on jälkikasvua, niin ei sitä oikein voi kulkea mitään parin viikon euroopanturneita. Siksipä olenkin innostunut kiertämään lähialueita, siinä 400 km säteellä. Ne ovat sellaisia maksimissaan kahdenyön juttuja.Muutamia mukavia muistoja: Kaverini Pekan kanssa kiertämässä Norjan Lofootteja kesällä -99. Vaikka reissu oli täysin asfalttiteillä, niin Norjan hienot maisemat tekivät vaikutuksen. Kelitkin sattuivat olemaan todella mahtavat. Antero-serkun kanssa Kemihaaraan tutustumassa syyskesällä -00. AllroadTour Guhturin lähtöpaikalla kävin jututtamassa varmastikin kiireisiä ART-Teamin Pekkaa ja Kimmoa. Heiltä sain samalla todella mainioita reittivinkkejä mm. Kemijoen rantatien, joka on syystäkin legenda. Syyskesästä niitä reittejä sitten ajelimmekin pari tuhatta kilometriä. Reissussa opein arvostamaan Itälapin retkeily-yritysten palvelualttiutta: Oman ja Anteron pyörän tankkaus onnistui Tulppion Tiskossa, jonne soitin viikkoa aikaisemmin ja sovimme polttoaineesta. Samalla reissulla ensimmäisen kerran hankin Metsähallitukselta varaustuvan (Tikkasen Vieriharju, Kemihaarassa), jossa sitten yövyimme. Varaustuvat ovat heinä-elokuussa melko vapaita, kun ruskaturisteja ei vielä ole liikkeellä. Allroad Tour Niekka 2001 oli mahtava kokemus. Samanhenkistä, reilua ja huumorilla höystettyä porukkaa viikon verran nauttimassa sorateistä, saunasta, jutuista ja Kassun eväästä. Itselleni oli kokemus ajaa kerrankin porukalla, aikaisemmin olen ajanut vain kahdestaan jonkun kaverin kanssa. Myös KTM Rallyen kokeileminen jäi muistiin. Sittemin osallistuin vielä Allroad Tour Nolppioon sekä Allroad Tour Muotkaan Jo vakiintuneen kaveriporukan kanssa olemme käyneet kiertämässä Itälappia useampana vuonna. Ja tulipa kokeiltua kesällä 2007 myös Saddle Sore, kun ajoimme Pönkän Hannun kanssa Oulu-Kilpisjärvi-Alta-Oulu lenkin. Matkaa kertyi 1658 kilometriä ja aikaa kului 21 tuntia. Mitään järkeähän tuossa ei ole, mutta nytpähän tietää miltä pitkän matkan ajaminen tuntuu; Jo aiemmin olen miettinyt, että milloin ajaminen alkaa tuntumaan (hyvissä olosuhteissa) raskaalta, koska matka-ajossa ne ensimmäiset 200 kilometriä ovat raskaimmat ja sen jälkeen ajaminen helpottuu kummasti. No ainakaan tuolla reissulla ei ajaminen vielä maistunut puulta, ja väsymyskin pysyi poissa. Nimensä muikaista satulatuskaa ei tullut, kun penkin lisäpehmusteena oli lampaantalja... Syksyllä 2001 saimme Keski-Korsun Tuomaksen kanssa pystyyn pienen porukan tästä Raahe-Oulu alueelta, jolla sitten teimme sunnuntaiajelun loppusyksystä. Tämän jälkeen olen itse ajeluttanut porukkaa vajaat kaksikymmentä reissua, ja minun lisäksi on muutama muukin aktiivinen ajeluttaja. Nämä "Suraukset" ovat mukavia ajeluita, joilla se nopeus ei ole kaikkein tärkein asia, vaan yhdessä tekeminen ja oleminen. Esimerkiksi URAA!!!!-matkaendurotapahtumasta, Oulunseudun yöajeluista ja erilaisista kokoontumisista löytyy lisää reissutarinoita ja kuvia. AjokokeilujaMonenlaisia moottoripyöriä on tullut kokeiltua, joista esimerkiksi KTM SE950 oli melkoinen kokemus. Myös Siebenrockin tehtaalla esittelypyörällä ajaminen oli myös upea kokemus. Lähinnä siksi, että Big Bore kitillä varustettu 2V-bmw todellakin liikahti ihan nykytyyliin. Ja niin se minulla menee harrastuksen parissa, siis tuollainen maamoottorista seuraava tekniikka valjastettuna nykyaikaiseen hallittavuuteen on mieluista. Esimerkiksi Buellit, Moto-Guzzit, 2V-bemarit ja yleensäkin 2-sylinteriset ilmajäähtyväiset ajopelit ovat minulle niitä moottoripyöriä. Vaikka toisinaan se yksisylinterinen tömärikin on mukava ajokki, ei voi kieltää sitäkään. Jokatapauksessa ehkä ne mieleenpainuvimmat ajokokeilut: KTM 660 RallyeAllroad Tour Niekalla oli Neuvosen Kimmon vetämässä ryhmässä meidän suomalaisten lisäksi neljä Israelilaista, joilla oli KTM:n maahantuojalta Racing Bike Sidecarista 4 KTM vuokralla. Yksi näistä Kotareista oli puhdas aavikkokilpuri, jollaisella mm. Kari Tiainen ajaa aavikolla, itseasiassa pyörä oli ollut Tiaisen kulkine jossakin vaiheessa. Liekö sitten käynyt Pariisissa vai Dakarissa? Uskomattomin ajokki, jota olen koettanut. Voimaa on noin 65 heppaa ja pyörä painaa täysillä 48 litran tankeilla vajaat 200 kiloa. Kokeillessani tankit olivat melko tyhjät joten paino oli lähellä Dominaattorin painoa, mutta 20 hevosvoimaa lisää moottorissa ei voinut olla tuntumatta. Vielä satasen vauhdista takarengas jaksoi pyöriä joutavaa. Jousitus oli sanalla sanoen upea, mutta pienille poluille Rallye ei ole käytännöllisin. Kun minulla (olen 177 senttiä pitkä) oli toisen jalan varpaat maassa, niin toisella puolella oli n. 40 senttiä matkaa maahan ! Myös kääntösäde oli yllättävän pitkä, suomalainen soratie ei riittänyt kääntämiseen, vaan piti mennä pientareen kautta. Ja ei tullutkaan mieleeni laittaa jalkaa maahan ja kääntää kaasulla. Israelilaiset katsoivatkin toisiaan aina kun tuli suopätkä tai kivikkopaikka, että kuka tuon kamelin nyt ottaa. Mutta jos lotossa voitan, niin tiedän minkälaisen pyörän hankin itselleni. Mukavuutta ei ole yhtään, mutta jos mukavuutta haluaa, niin silloin sohva ja Playstation on paikallaan.
Texas LonghornMitäs tähän nyt sanoisi...Aika lauhkea kulkine. Ja jos totta puhutaan niin omat ajokomentoni eivät aikaasaaneet minkäänlaista vaikutusta. Eli ajotuntuma oli kehno, mutta haju oli luonnollinen.
TekijänoikeudetTekijänoikeudet koskevat myös www-sivuilla olevaa aineistoa. Kysy aina lupa ennen lainaamista. Raimo Anias ei vastaa tietojen oikeellisuudesta eikä tietojen käytön aiheuttamista välittömistä tai välillisistä vahingoista. Sivut on tehty harrastuspohjalta kertomaan matkaenduroista ja ilman kaupallisia tukijoita tai vastuita. Sivuilla kerrottu on omia henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä, ja sinulla on lupa olla omat mielipiteesi, toivottavasti löydät sivuilta itsellesi jotain. takaisin etusivulle
|
