BMW R 80 G/S rakentelua ja remontteja
Rungon ja jousituksen muokkaustaKuten jo edellä tuli kerrottua, niin G/S-bemareiden rungon tai pikemminkin jousituksen johdosta, saksalaiset nimittävät pyörää kumilehmäksi. Ja sopivissa heitoissa vakiojousituksella ajaminen muistuttikin etäisesti rodeon häränratsastajien liikesarjoja... Todellisuudessa kunnossaoleva jousitus on täysin riittävä katu- ja soratieajeluun, mutta kun harrastukseeni kuuluu myös huonommissa paikoissa liikkuminen, niin jousitukselle oli tehtävä jotakin. Takaiskari on ikäisekseen melkoisen toimiva, mutta sen vaimennus loppuu kesken muutaman isomman heiton jälkeen. Keula on paljon pahempi: 36 mm teleskooppiputket, yläkolmio 4 mm peltilevy (!) sekä alakolmio kiristetty vain yhdellä pultilla. Uudemmissa paralever-mallien keula on 40 millinen Marzocchi ja takaiskarikin on huomattavasti tukevammin tehty. Saksassa on useampi bemareiden virittelyyn erikoistunut paja, mutta tunnetuimmat 2V-gessujen rakentelijat ovat HPN ja Schek. Molemmat vaihtavat keulan tukevampaan, paitsi HPN:ltä saa myös Marzocchin keulaan cartridge-emulaattorin. Suosittu viritys on vaihtaa WP:n usd-keula tai Marzocchin Magnum 45- tai 50-keula. Jos käytetään WP:n keulaa jostakin KTM:n tai vastaavan kolmioilla, ongelmaksi tulee kääntösäde, joka muuttuu aavikolle sopivaksi. GS:n kolmioiden offset on noin 30 milliä, kun taas tuoreemmissa enskoissa offsetit ovat 20 millin tienoilla. Tähän vielä lisättynä paksummat putket, niin polttoainetankki alkaa olla käännön tiellä. Monet testaajat moittivat paralever-gessujen keuloja, ja kun sellaisesta ei ollut omia kokemuksia, niin koetin etsiä Honda Africa Twinin keuloja. Sellainen löytyikin sopivasti, mukana tuli lisäksi jarrupuristimet ja kolmiot. Tokihan jokin WP:n keula olisi ollut enemmän hitekkiä, mutta tässä vaiheessa kustannukset olisivat olleet paljon isommat. Kun Twinin keulassa oli jarrupuristimet mukana, teetin keulaan uuden jarrulevyn, joka oli sisäsovitteeltaan sopiva G/S:n etunavalle, ja ulkomitta taas 276 mm Twinin puristimille sopiva. Etuakselin halkaisija oli pyörissä sama 17 milliä, joten saatoin käyttää Twinin akselia. Oikeastaan jouduin teettämään vain holkit etunavan keskitykseen, jarrulevyn, ohjausakselin sekä jarruletkun G/S:n puristimen ja Twinin satulan väliin.
Takajousitus korjaantui osaltaan sillä, että sain ostettua Ebaysta WP:n iskarin, joka sittemmin osoittautui Schek-tallin erikoismalliksi. Sen pituus on 380 milliä vakion 360 millin sijasta, ja tarkoitettu Schekin 50 millin kardaanijatkon kanssa käytettäväksi. Pidempi jousi saa aikaan kardaanin kulman kasvamisen 15 asteesta noin 17 asteeseen, ja ristikko alkaa vastaamaan kardaaniputkeen. Jouduin siis muokkaamaan sekä ristikkoa että takahaarukkaa, ettei kardaani osu takahaarukkaputken seinämiin. Jousitus on tällä hetkellä edessä 220 mm (vakio 200 mm) ja takana n. 220 mm (vakio 170 mm). Suunnitelmissa on tehdä takahaarukan ja kardaanin pidennys. Koska takaiskari on suunniteltu pidemmän haarukan kanssa käytettäväksi, vakiolla haarukalla takajousitus on liian kova. Noh, katsotaan kuinka suunnitelmat edistyvät, alla kuitenkin viime kesän vakioalustainen Kanttura ja nykyinen ulkoasu, joka lähestyy "Ochse"(härkä, sonni) -lookkia pikkuhiljaa...
Moottorin kunnostustaKoska pyörä on parikymppinen, niin kyllähän sitä kaikenmoista kunnostettavaa löytyy. Viime kesänä vaihteisto alkoi ääntämään ja magneettiseen öljyproppuun oli takertunut metallilastua. 2V-bemarien peruskorjauksia on vaihteiston laakerointi 70-140 tkm välein. Muutoin vaihteisto on luja, mutta laakerit joutuvat koville. Kesken ajokauden Keskitalon Olavilla oli aikaa kunnostaa vaihteisto, ja samalla sain rasvattua kytkinakselin spoorit kuparitahnalla. Kesken valmistusvuoden -85 BMW alkoi käyttämään kuumankestävästä teräksestä tehtyjä venttiilien istukkarenkaita, mutta minulla on Kanttura valmistettu marraskuussa -84. Edellinen omistaja oli ajanut silti lyijyttömällä, joten pakoventtiilit olivat painuneet kanteen. Talviprojektina oli huoltaa kannet ja samalla myös männänrenkaat ja tiivisteet tuli uusittua.
Männät olivat kuluneet 0,01-0,02 milliä, ja sylinterit olivat kuin eilen laitettu. Lasikuulapuhalsin sylinterit ja kannet puhallettiin huollon yhteydessä. Tiivisteet ja muutkin osat tilasin Siebenrockilta. Kasauksessa moottoreita kasanneille ei ole mitään ihmeellistä, mutta mäntä kannattaa laittaa sylinteriin, ennen kuin sylinterin laittaa pinnapulteille. Sylinterin alatiivisteenä (sivutiivisteenä...) on vain iso O-rengas ja pari pienempää pinnapulteissa. Keväällä hetken ajettuani vaihdoin vielä nokkaketjun ja ohjarin jousineen. Nokkaketju piti pientä kapsetta, ja syykin selvisi. Ketju oli venynyt jonkin verran ja ketjuohjurin pinnasta oli murtunut muovia. Se taas Myllymaan Repan mukaan on vanhemman metalli-muoviohjarin vika, uudempi muovinen on parempi. Nokkaketjun lukko on hiukan hankala laittaa muutoin kuin pyörittämällä uusi ketju vanhan perässä, jos siis ei irroita toista ketjuohjaria. Lukko pitää saada lohkon ja kampiakselin rattaan välistä takaa painamalla, parin yrityksen jälkeen se onnistui, vaikkei sormet ole ihan notkeimmat.
Sisäänajon jälkeen havaitsin, että pyörästä puuttuu tehoa viime kesäiseen verrattuna. Kone myös täristi keskikierroksilla. Tarkistin ensin tulpanjohdot, puolan ja sytytyksen ajoituksen, mutta viaksi paljastui viime kesänä uusittu kaasuttimen alipainekalvo, joka oli halki. Puristusmittauksessa painetta löytyi 9,5 baria kummastakin sylinteristä, joten siltä osin remontti oli onnistunut. Muita kunnostuksiaVanhassa moottoripyörässä sähköjohdot voivat olla korppua, ja tässäkin oli tehty abikojatkoja ohjauskolmion alta meneviin johtoihin. Korjasin vielä tämän johtosarjan juotosholkeilla, mutta haaveissa on uusi johtosarja (n. 200 eur.) jossain vaiheessa. Lamppu oli turhan pieni noin isoon pyörään, ja löysinkin tuumaa suuremman umpion sopivasti. Jännitealenemaa on aika paljon lampun kannalla (pari volttia), ja vedin valmiiksi pari piuhaa johtosarjaan, jos laitan releet joissain vaiheessa valoille. Vilkut vaihdoin pienempiin ja taipuisavartisiin. Takarunko, tarakka, kaatumaraudat ja penkinpohja maalattiin jauhemaalilla mustaksi, vanteet on testimielessä värjätty (siis ei oikeasti maalattu!!) mustaksi. Penkin päällystin Siebenrockilta hankitulla mustalla nahkalla. Etulokari on Ebay-löytöjä, tuulisuojan maalasin paukkupullolla ja pohjapanssari on uudemmasta PD-gessusta, samalla öljytilavuus kasvoi puolella litralla. Viimeisessä kuvassa on hiukan mallailtu ulkonäköä...Pakoputki alemmas sivulle, ilmanputsari vanhasta R-bemusta ja omavalmistesoolopenkki vaaleanruskealla alcantaralla päällystettynä. Tai mitä sitä taas mieleen juolahtaa...
Kantturan rakentelusta myös matkaendurot-foorumilla: http://www.matkaendurot.net/forum/viewtopic.php?t=1840 Linkkejä ja yhteystietoja
takaisin edelliselle sivulle
|
