My Way Or The Highway = Mikä on matkaendurolla ajamisen idea ?

Miksi pois asfaltilta?

Moottoripyöräilyn ehkäpä tärkein ideologia on riippumattomuus. Miksi pitäisi sitten olla riippuvainen tien pinnasta??
Suomihan on oikea sorateiden paratiisi. Vaikka asuu Kuopiossa, Helsingissä tai Ivalossa, niin GT-kartasta asuinympäristöä katsoessa huomaa, kuinka paljon sorapintaisia teitä onkaan ihan lähellä. Ja monesta euroopan maasta poiketen, suomessa saa liikkua todella vapaasti myös pienemmillä, sorateillä.

Moni meistä nauttii luonnon rauhasta, ja sorateillä moottoripyörällä liikuttaessa ei oikeastaan voi olla lähempänä luontoa (jos ajatellaan moottoriajoneuvoja). Luonnon aistii moottoripyörän selästä aivan eri tavalla kuin autosta. On melkoinen kokemus ajaa Kainuun sorateillä hetken aikaa, nousta jonkun vaaran rinnetielle ja katsella ympärilleen ja tajuta, miksi Suomi on järvien ja metsien maa. Soratien varteen aina sopii parkkeeraamaan motarin, jos haluaa vaikka käväistä katsomassa jotain eläintä, maisemaa tai vaikka syömässä marjoja. Auton kanssa aina pitää miettiä, että onkohan siellä kääntöpaikkaa, kestääkö tienpinta jne. Lisäksi auto todella kärsii sorateillä, sitä loputonta tärinää ja kivien rapinaa ei tahdo jaksaa.

Toisaalta moni meistä nauttii vauhdin hurmasta... Nykyisillä katupyörillä suomalaiset nopeusrajoitukset ovat lähinnä itsensä/itsehillintänsä kiusaamista. Mutta kun ajat soratiellä 60-70 km/h, samalla risujen rapsiessa silloin tällöin taustapeleihin, niin se vauhdin tunne kannattaa kokea. Ja vauhdin tunne voikin olla melkoinen kun ajetaan alle nopeusrajoituksen! Tätä ei vain monikaan usko.

Niitä "mutkaisia" asfalttiteitä on suomessa todella rajoitetusti, useasti ne ovat kyläteitä, joita talojen sijainnin vuoksi ei ole voinut oikaista. Tällaisella tiellä nautinnollisen ajonopeuden ylläpitö on silkkaa murhaa.Lapset, kotieläimet ja työkoneet voivat hypätä silmille mistä vain.Sitten uudemmat tiet ovat aina suoraa pätkää, joilla liikennetiheys tai tien kunto ei ole hidaste, mutta poliisi ja hirvet sitäkin enemmän.

Harva meistä osaa asfalttitiellä ohjata ajokkiaan mutkassa kaasun avulla, soralla se on aivan luonnollista. Pyörää todella ajetaan, eikä vain istuta kyydissä. Jos maantiellä otat sellaisen ajonopeuden, jossa joudut ajamaan painopistettä siirtämällä, aktiivisesti jarruttamalla ja kiihdyttämällä pyörääsi, niin saat varautua virkavallan puuttumiseen ajosuoritukseesi.

Monelle tärkein syy myös on perhe. Usealla nuoremmalla kaverilla präkät siirtyvät syrjään kun lapset ts. ajonestolaitteet tulevat kuvaan. Tässä vaiheessa ei paljon keskustella useamman päivän reissuista monessakaan taloudessa. Ja eikun prätkä myyntiin..."Eihän tolla ees ehdi ajamaan, möis pois". Taas apuna voisi olla matkaenska.

Pienennä kustannuksia

Hankintahinta matkaendurossa ei ole sama kuin katupyörässä, ja sillä voi käydä nauttimassa ajosta myös parin tunnin pikkulenkeillä. Katupyörällä voit käydä kahdessa tunnissa kääntymässä jollakin huoltamolla, ja takaisin. Tai sitten voi, mitä kukaan ei julkisesti tunnusta : Näyttäytymässä kaupungilla ja nuolemassa tötterön jollakin kioskilla. Enskalla siinä ajassa saa kevyen hien nätisti päälle kun lähtee lähitienoon teille nauttimaan.

Jos uutta enduroa verrataan katupyörään, niin vastaava uusi katupyörä voi olla tuplasti kalliimpi. On totta että uusin tekninen kehitys kulkee usein katupyörissä, mutta sekä raskaan sarjan matkaendurot että kisamaisimmat kadulle rekisteröidyt endurot ovat hyvinkin moderneja teknisiltä ratkaisuiltaan. Tekniikka, ja sillä että alla on uusinta kehitystä oleva pyörä, on monille tärkeä asia. Ja on upea juttu, jos tuntee ja jopa pystyy käyttämään hyväksi ajokin state-of-art jousituksen, moottorin tms.

Toisaalta myös halvalla, n. 2,5 tEurolla saa jo aivan kelvollisen ajokamppeen. Jos on mielenkiintoa pieneen näpertelyyn, niin vanha katuenduro on oivallinen kohde siihen. Tekniikka on yksinkertaista, ja nämä normaalit katupyöriä vaivaavat kumien hapertuminen, tiivisteiden vuotaminen, monimutkaisten sähkölaitteiden yms. ongelmat ovat paljon helpommin sekä ennenkaikkea paljon halvemmin korjattavissa.

Omat syyt soralle siirtymiseen

Ilta-ajolle tuli uusi merkitys, kun hankin itselleni matkaenduron. Asuinseudullani Oulun ympäristössä on hyviä asfalttiteitä vain kourallinen. Ajelin niitä muutaman kesän Yamahan TDM850:llä, joka on mainio prätkä suomalaisille routavaurioteille. Lähinnä taloudellisista syistä itselläni ns. matkamoottoripyöräily jäi pois laskuista ja lähitienoon "mutkaiset" asfalttitiet oli loppuunkaluttu. Tässä vaiheessa kokeilin paikallisen mp-liikkeen koeajossa yksisylinteristä katuenduroa, ja kevari-iän Yamaha DT:n muistot palasivat. Syksyllä sitten huomasin Allroad Tourin ja MC-sukkamehun kotisivut, ja havaitsin että muitakin sorahulluja löytyi.

Tajusin mitä olin ollut paitsi : sorateitä !!!

Syksy muuttui talveksi, ja kevättalvella -98 löytyikin sitten minulle sopiva matkaenduro, Honda NX650 Dominator. Keväällä sainkin sitten viikon kuumetaudin kun ajoin Hondan tänne Ouluun, ja silloin oli hyvää aikaa tutkia alueen GT-karttoja. Lopulta kuume loppui ja sain siirtyä toteuttamaan itseäni soralle. Sitä ajamisen riemua en ollut uskoa. Tein kesällä -98 vuorotyötä, ja monesti yövuoron jälkeen kävin heittämässä parin tunnin lenkin paikallisilla sorateillä. Aamukosteuden noustessa, ja luonnon herätessä oli pyörän heittäminen aina siihen seuraavaan mutkaan nautinto...

Syksyllä pyörää laittaessani talviteloille, mittariin oli kertynyt 11 tkm. Ja noista kilometreistä oli kertynyt 9 tkm pelkästään lähiseudun sora-/asfalttiteillä, noin 200 km säteen sisällä. Se kertoo jotain, että neljän kesän ja 45 tkm jälkeen tuolla alueella on vielä paljon teitä mitä en ole vieläkään kokeillut. Ja Oulun seutu ei ole edes mitään kovin erikoista soratieparatiisia. Järvi-suomi tai Itä-Suomi ovat täynnä kaikenlaisia tienpätkiä. Olenkin miettinyt muuttoa Jyväskylän suunnalle :)

Yksin saa ajaa rauhassa

Matkaenduroharrastajat ovat sen verran vähemmistönä, että niitä ajokavereita ei ole liiaksi asti. Minulla suurin osa kilometreistä tulee ajettua yksin. Se on myös sitä laatuaikaa... Voi pysähtyä milloin haluaa, istua kahvinuotiolla niin kauan kuin haluaa tai sitten vain ajaa,ajaa ja ajaa. Esimerkki yksin tehdystä hetken mielijohteesta, ja sen toteutuksesta:

Keväällä 2000 ajoin Ruotsiin Sarekin alueelle, yövyin siellä teltassa ja tulin takaisin seuraavana päivänä. Matkaa kertyi 1480 km, ja aikaa kului kaikenkaikkiaan 28 tuntia... Puutteelisista kartoista johtuen tiet olivat lähinnä asfalttia, mutta reissun idea olikin se istuminen pyörän selässä.

Parhaita yksin tehtyjä reissuja ovat yhden-kahden yön matkat, joissa aamuvarhaisesta on liikkeellä iltamyöhään. Ja ilman mitään kunnollista reittisuunnitelmaa. Reitti muotoutuu sitten ajon aikana, ja taukoja saa todella pitää miten haluaa. Näillä reissuilla toteutuu kirjaimellisesti se vanha viisaus : "Matka on tärkein, ei päämäärä".

Luonnollisesti yksin pitää olla tavallista varovaisempi, apua pahassa tilanteessa EI välttämättä tule ollenkaan. Turvallisuusosiossa lisää asiaa yksinliikkuvalle.

Ryhmässä ajo on mukavaa !

Paras tapa harrastaa soratiesafareita on tietenkin kavereiden kanssa.Tauoilla on juttukavereita ja aika kuluu kuin siivillä. Rankan ajopäivän jälkeen on mukava pikkaisen rentoutua, ja kerrata päivän tapahtumia sekä kehua kavereita (antaa palautetta...).

Ajoreitin voi suunnitella yhteistyössä, tai sitten voi kukin porukasta vuorotellen suunnitella pätkän. Ryhmäajossa on tärkeää sujuvuuden kannalta tehdä jonkinlaiset pääpiirteet ajoreitistä. Muuten ajosta tulee liian pysähtelevää: Ilman kartanlukutaukoa pitäisi pystyä ajamaan puolisen tuntia! Samoin varusteet voi jakaa porukan kesken: kuka ottaa teltan, kuka keittimen ja kuka työkalut.

On virheellistä ajatella, että porukan kuskien pitäisi olla ajotaidoiltaan / - tyyliltään samanlaisia. Allroad Tourin porukoiden kehittämä ajotyyli on loistava tapa ajaa ryhmässä erilaisten kuskien kanssa. Periaate on että edellä ajava varmistaa takaa tulevan reitin. Ja samalla ajotaidoiltaan heikommat oppivat kokeneemmilta.

Mitä, voiko soralla eksyä ?!

Sorateillä voi todellakin eksyä. Ja itseasiassa se onkin erittäin mukavaa, kunhan vain on iso tankki, jossa bensaa ja hyvä GT-kartta alueelta jolla ajelee (luulee ajelevansa..). Täytyy myöntää, että nykyisin minulla on satelliittinavigaattori (gps) sitä varten, että voi katsoa että missäs ihmeessä sitä ollaan.

Paras tapa eksyä on se, että katsoo kartalta reitin sellaiselle alueelle jossa on asfalttiteitä vähemmän ja soratiet mahdollisuuksien mukaan läpiajettavia. Siis noin ylimalkaisesti vilkaistuna. Kun tällaisia teitä ajelee, ja tulee risteyksiin joissa lukee "Teerisuo", "Jakku", "Pöhölä" tai vaikkapa "Livo", niin sellaisten teiden varsilta löytyy se oikea Suomi. Se Kesä-Suomi missä mökin Vaari istuu portailla piippua polttelemassa, tai kaupunkilaiset ovat kesämökillään.

Valmiin reitin tekeminen gps:n muistiin kahlitsee, mutta pitkällä matkalla valmis reitti on kyllä tarpeellinen. Muuten matka ei taitu.
Lähialueita kierrellessä juuri tuo "eksyminen" on mielestäni harrastuksen suola. Gps on silloin loistava laite, että osaa takaisin kiinnostaville paikoille.

Lisää ajatuksia: Moto-lehti 3/2002

Pekka Neste kirjoitti retkeilystä moottoripyörällä Moto-lehdessä 3/2002 olleessa KTM Adventuren testissä näin:

....Meillä täällä Suomessa moottoripyöräkulttuuri nimenomaan vapaa-ajan harrastuksena on vielä varsin nuorta, eikä meillä ehkä siitä syystä olla vielä löydetty harrastuksen tätä puolta, vaikka meillä onkin varsin samankaltaiset mahdollisuudet harrastaa picnik-henkistä retkeilyä kuin alppimaissakin. Tämä retkeily ei edellytä nousua pilvien tasalle, vaan meillä on täällä koto-Suomessa oman luontomme suomat mahdollisuudet. Meillä on tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä pikkuteitä ja näiden reittien varrelle mahtuu monenmoista kulttuurimaisemaa ja kohdetta, joiden äärelle ei ole isoilla ja raskailla, pelkästään asfalttikäyttöön suunnitelluilla pyörillä menemistä, eikä näitä maisemia tarvitse lähteä välttämättä etsimään edes Pohjois-Karjalasta, vaan niitä löytyy mitä todennäköisimmin aivan kotikulmiltasi, mutta koskas olet ajoreissuillasi poikennut pääväyliltä pikkuteille. Tunnetko asuinympäristöäsi?

Hyvin harva tämän päivän Suomessa tuntee, sillä merkittävä osa väestöstämme on siirtynyt omilta synnyinjuuriltaan työn perässä uusiin maisemiin, missä tunnetaan ainoastaan työpaikan ja asuinsijan, sekä arkisten rutiineiden hoitamiseen tarvittava rajallinen reviiri ja siinä kaikki....

Lainattu Moto-lehden luvalla