5. päivä ART Nolppio 2002Pomokairan reitti 160 km 91 % sorallaMetsä puraisee takaisinViides reissupäivänä oli reittinä pomokairan kierros. Allroad Tourilla on perinteisesti ollut yksi ajopäivä, jolloin leiri pysyy paikallaan. Sitten tapahtui se, jota kukaan ei halua. Meidän partiosta Robert ajoi tieltä ulos, ja lensi ojanpohjalle suoraan pahannäköiseen kivikkoon. Onneksi heti selvisi, että mitään todella vakavaa ei ollut sattunut, mutta kyynärpäässä oli sellainen haava joka tarvitsi tikkejä. Robertin ajokkia tutkiessamme havaitsimme, että eturengas oli tyhjä. Tiellä olevista jäljistä päätellen Robertin eturengas oli rähjähtänyt ja aiheuttanut tieltä suistumisen. Päätimme, että korjaamme pyörän ajokuntoon ja viemme pyörän ja kuskin leiriin takaisin. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri ja Robert oli sen verran tolpillaan että hänet pystyi turvallisesti viemään prätkän kyydissä. Robert käväisi terveyskeskuksessa tikattavana ja piti välipäivän, mutta sen vakavampaa onneksi ei tullut. Taas yksi Tourin säännöistä sai alleviivauksen:
PomokairaReitti kulki Porttipahdan tekoaltaan eteläpuolta ja kääntyi Peurasuvannolta länttä kohden. Reitillä oli kahluupaikkoja, huonoja siltoja sekä rikkoutunutta tietä. Myös Nolppio-niminen paikka nähtiin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Kun saavuimme leiriin, niin osalla meidän partion kavereista oli vielä ajohaluja jäljellä. Kun jututin Rollaattori-partion sen päiväistä suunnistajaa Westmannin Mattia, niin kuulin mukavasta reitistä Kitis-joen eteläreunalla. Oli kuulemma kunnon matkaenduroreittiä. Lisäksi Neuvosen partio oli ajanut sen, mutta varsinaisesti reittiä sille ei oltu tehty. Sain halukkaita mukaan pienelle iltalenkille. Teemu, Rane ja Marco lähtivät kaveriksi.
Puolipartio hikoileeNeuvosen Kimmo kertoi, että joenvarren reitti on vanhaa tienpohjaa, ja alussa on 200-300 metriä pitkä suopätkä, ja sanoi että suon oikealla reunalla olisi kovempaa ja kantavampaa pintaa. Alkupätkä Seurujärven ja Järvijärven (ompahan nimi...) jälkeen oli mukavaa, mutkaista hiekkatietä
joka pikkuhiljaa pieneni poluksi.
Sitten olikin edessä suo. Rane ja Marco ajoivat melkoisen helposti samoja reittejä kuin minäkin. Näin jälkeenpäin minun olisi pitänyt ajaa vieläkin oikeammalta, mutta eihän sitä siellä tajunnut. Teemun vuoro olikin sitten hikisempi, DR nimittäin painaa n. 30 kiloa enemmän kuin muut ajokit ollen lisäksi etupainoisempi. Minä tietenkin neuvoin Teemun ajamaan suoraan pahimmista paikoista, joten DR upposi akseleita myöten 4 kertaa. Tulipahan kuntoiltua kunnolla. Sitten jatkoimme oikein maastoa,polkua ja tietä aina Pokkaan asti. Reissun parasta reittiä, oli yhteinen puolipartion mielipide. Pokassa saimme tankattua, ja olikin jo hämärää kun saavuimme leiripaikalle Seurujärvelle.
--->Nolppio 6.päivä paluu sisällysluetteloon |
