Turvallisuus

Turvallisuus moottoripyöräilyssä on yksistään tangon ja jalkatappien välissä.

Liikkeellä yksin

Minusta on mukavaa ajaa yksin moottoripyörällä.
Mutta se on aiheuttanut joitakin asioita joita on joutunut miettimään:

Mitäs jos kaadun ja loukkaannun ?

Matkapuhelin on nykysin lähes jokaisella käytössä, joten sillä ehkä pystyy hälyttämään apua tarvittaessa. Kuitenkin mielestäni on aina ilmoitettava jollekin lähimmäiselle minne on menossa jos menee sivistyksen ulkopuolelle. Voi olla niin että haaverin sattuessa sinusta ei ole soittamaan kännykällä (mikäli on kenttää...) tai sitten puhelinkin on rikkoontunut.

Kesällä 2001 eräsi enduroharrastaja kaatui 500 m päässä lähimmästä talosta, ja joutui makaamaan tunteja ennen avun saapumista. Paikalliset palokuntalaiset olivat harjoittelemassa lähistöllä ja huomasivat loukkaantuneen. Muuten apua ei olisi tullut ehkä päiväkausiin!

Kännykkää hankkiessa voi olla paikallaan miettiä sen mekaanista lujuutta. Puhelinvalmistajat ovat onneksi alkaneet tehdä pölytiiviitä,iskun- ja vedenkestäviä puhelimia ns. kuluttajahintaan.
Lisäksi matkapuhelin yrittää ottaa yhteyttä tukiasemaan/pitää yhteyttä yllä, ja tätä signaalia voidaan sitten paikantaa melkoisen tarkasti. Eli jos puhelin vain on pysynyt ehjänä, niin puhelimen löytyessä sitten löytyy avun tarvitsijakin.

Useamman päivän reissussa yksineläjän on paras sopia jonkinlaiset tärpit, joista sitten ottaa yhteyttä "huoltojoukkoihin".

Mitäs jos pyörä rikkoontuu matkalle ja kauas kotoa?

- Jokaisen pyörän mukana on jonkinlaisia työkaluja, mutta niiden laatu on surkeasta kohtuulliseen. Ne kannattaa käydä läpi ajatuksen kanssa ja lisätä tarpeen mukaan. Pyörän tekniikan tunteminen on paikallaan. Kuitenkin ne viat tien päällä ovat yleensä muuta kuin moottoriin liittyviä: renkaat,ketjut, vanteet/pinnat, jarrut yms.
Renkaanpaikkausvälineet, ketjulukkoja (pätkä kettinkiä), pinnoja sekä varatulppa on aina oltava mukana jos on yksin kauempana.
Ja kun sitä rengasta alkaa reissussa paikata, niin silloin se kiire on jo jäänyt taakse :)

Luonnollisesti vakuutusyhtiöistä saa matkavakuutuksia sekä kaskoja, joiden avulla pyörä saadaan (?) sivistyksen suojiin. Voi kuitenkin olla puhelimessa hiukkasen hankaluuksia selittää, että:

"Joo, vaihdelaatikko meni jumiin. Joo-o, lähimmälle huoltamolle on semmoiset 93 km, ja lähimpään taloon n. 50 km. GPS kordinaatit olisivat tälle paikalle 29 astetta, 28 minuuttia...."

Liikkeellä joukolla

Mikä on sopiva joukko. Jos reissu tehdään todella syrjään, niin kolme kaveria on minimi. Ja tämä perustuu mm. omakohtaiseen kokemukseen:
Jos kaveri kaatuu pahasti, niin mitäs teet. Jäätkö kaverisi luokse, vai lähdetkö hakemaan apua. Mutta kun kolmen joukolla, yksi voi jäädä apua tarvitsevan luokse ja yksi voi lähteä hakemaan apua!

Joukossa tyhmyys tiivistyy... Ryhmäajon kultaiset säännöt:
Ensimmäinen ja (mahdollisesti) viimeinen kuski tietävät ajoreitin
Riittävästi hajurakoa
Ei koskaan rinnakkain ajoa. Ajettaessa pidetään tien oikea laita.
Edellä ajava jää tarvittaessa odottamaan takaa tulevaa kaikissa risteyksissä, jolloin kenenkään ei tarvitse ylittää itseään ottamalla tarpeettomia riskejä.
Jos risteyksessä ei ole ketään odottamassa, odotetaan edellä mennyttä ryhmää takaisin.
Jos takaa ei tule kaveria, jäädään odottamaan edellä mennyttä ryhmää. Ryhmän kokoonnuttua vähintään kaksi pyörää lähtevät taaksepäin tarkistamaan tilannetta. Kun palataan etsimään kaveria, pidetään vauhti maltillisena ja tien oikea laita yhteentörmäyksen välttämiseksi.

Ryhmäajon oppimäärän olenkin opiskellut Allroad Tourilla, jossa sitä harjoiteltiin viikko käytännössä. Allroad Tourin kotisivuilla on juttua ryhmäajosta lisää.

Ajolinjat ja tien pinnat

Ajolinjat

Ajettaessa soratiellä pidetään tien oikea laita ajourana. Vaikka soratiet ovat kapeita, sekä yksikaistaisia, niin suomalainen väistää vaistomaisesti oikealle, samoin mahdollinen vastaantulija. Kaverin kanssa ajettaessa rinnakkain ajo on todella typerää, ehkä jossain Saharassa se voi olla kivaa...
Mutkaan ajettessa pidetään se ajolinja oikealla, mitään leikkaamista ei pidä tehdä. Ajovauhti on sopiva, kun mutkaan ei ajeta ns.sokkona, vaan ollaan valmiina, jos tiellä on esim. kelirikon aikaansaama reikä.

Soratien pinnat

Soratiellä pinnat vaihtelevat melkoisesti. Sama pinta voi olla sateella todella arvaamaton, kun kuivana se voi muistuttaa asfalttia. Tien pintaa pitää tarkkailla, ja siinä kokemus kasvaa koko ajan. Yksinkertaistettuna:
Kiilto soratien pinnassa kertoo mahdollisesta liukkaudesta
Kaikista petollisinta on vihertävä(sammaleinen) savi, joka on jään liukas märkänä. Toisaalta sopivasti kastunut hiekkatie pitää todella hyvin.

Etenkin kevätkesästä routa saa aikaan kaikenlaista. Tiehen ilmestyy suoranaisia reikiä taikka tiellä on kuoppaa ja kumpua (joka voi olla vettä täynnä!). Samoin sulamisvedet vievät tienpintaa tehokkaasti.

Mistä apua?

Oikeassa hädässä yleinen hätänumero 112 on käyttökelpoisin, täältä saa Aslakin tai Sepen tai ambulanssin paikalle. Jos hengenvaaraa ei ole, niin taxit (numerotiedustelusta 118 löytyy paikallisen taksin numero)ovat vaihtoehtoina ambulanssille. Lääkäripäivystyksen numero on 10023, josta saa selville lähimmän mahdollisen päivystyspolin ja tarvittaessa hoito- ohjeita.
Jokaisella pitäisi olla matkassa myös kevyt ensiapupakkaus, Ortlieb tekee verrattomia, vesitiiviitä ensiapupakkauksia.

Teknisissä murheissa se oman vakuutusyhtiön numero kannattaa kuljettaa pyörän mukana. Haja-asutusseuduilla huoltoasematkin vielä myyvät muutakin kuin kaljaa ja autonpesuja. Myös kyläkaupoissa voi olla yllättävän hyviä palveluja, kun vain oikein osaa kysyä :) Ja haja-asutusalueiden ihmiset ovat yleensä hyvin avuliaita, muistaa aina pitää että "Metsä vastaa miten sinne huudetaan".
Autoliiton tiepalvelu 0200 8080 myös auttaa (ainakin lähempänä sivistystä), jos vaikka ei ole sopivia työkaluja.

Muuta turvallisuudesta

Suomessa on paljon villieläimiä joita pitää tienpäällä varoa, pelätäkin sopivasti. Poroja ja hirviä on todella paljon sorateiden lähellä, mutta niitä vain tahdo maastosta erottaa. Maantiellä on yleensä leveät pientareet ja peltoja siellä täällä, jolloin eläimet on helppo havaita. Mutta poro tai hirvi maastoutuu risukkoon niin hyvin että sitä ei havaitse ennekuin se liikkuu. Ja silloin on KIIRE !!
Kannattaa myös painaa mieleensä, että poroilla on usein jälkikasvua sekä kavereita mukanaan. Myös syyskuun viimeisenä lauantaina alkava hirvenmetsästys saa hirvet liikkeelle. Yksityisteillä hirvenpyytäjät ovat useasti passissa, ja vaikka ajaisikin passiketjun läpi, niin kannattaa muistaa, hirvi tai hirvikoira voi hypätä eteen myös passiketjun jälkeen.

Yhden pahimmista minulle sattuneista "läheltä piti" - tilanteista aiheutti joutsen! joka nousi keväällä tienvarsiojasta suoraan pyörän eteen.

Ajopäivän jälkeen on todella mukavaa rentoutua laavulla, teltalla tai vaikka mökillä. Avotulen kanssa pitää muistaa metsäpalon vaara, tuli on voi olla vaarallinen myös laavulla nukuttaessa.
Myös pakolliset rantehommat (suomennos: puun pilkkominen) on syytä tehdä varovasti, ajokengän jalkaan laittaminen voi olla tuskaa kun varpaita on enään 4...